Elektronisten kvantitatiivisten pakkausasteikkojen kehityshistoria
Elektronisen tekniikan vaiheen käyttöönotto
1900 -luvun puolivälissä elektronisen tekniikan kehityksen myötä yritettiin soveltaa elektronisia komponentteja punnitusjärjestelmiin. Aluksi käytettiin komponentteja, kuten elektroniputkia, ja myöhemmin ne kehittyivät transistoreiksi ja integroiduiksi piireiksi. Näitä elektronisia komponentteja käytettiin punnitsevien anturien tuottamien heikkojen sähkösignaalien mittaamiseen ja niiden muuntamiseen digitaalisiksi näytöiksi, mikä paransi punnituksen tarkkuutta ja luettavuutta.
Vaikka tämän ajanjakson elektronisilla asteikolla oli merkittävä tarkkuus, ne olivat edelleen suhteellisen yksittäisiä. Niitä käytettiin pääasiassa yksinkertaiseen punnitukseen, ja automaatiotaso pakkausprosessissa oli edelleen alhainen. Manuaalista apua tarvittiin edelleen materiaalien kuljetukseen ja pakkaamiseen.
Mikroprosessorin sovellusvaihe
1970 -luvulta 1980 -luvulle mikroprosessoritekniikan kehitys toi aikaan merkittävän muutoksen elektronisiin kvantitatiivisiin pakkausasteikkoihin. Mikroprosessorit tuotiin pakkausasteikkojen ohjausjärjestelmiin, mikä mahdollisti asteikoilla toiminnot, kuten tietojenkäsittely, looginen ohjaus ja parametrien asetus.
Parametreja, kuten pakkauspaino, pakkausnopeus ja materiaalin lisäysmenetelmät, voidaan hallita tarkasti ohjelmoinnin avulla, saavuttaen automatisoidut kvantitatiiviset pakkaukset. Samanaikaisesti pakkausprosessin aikana tiedot voitaisiin tallentaa ja tilastollisesti analysoida, mikä oli korvaamatonta tuotannon hallinnassa ja laadunvalvonnassa. Esimerkiksi elintarvikkeiden ja kemikaalien kaltaisilla teollisuudenaloilla elektroniset kvantitatiiviset pakkausasteikot voisivat automaattisesti suorittaa materiaalien punnituksen ja pakkauksen esiasetettujen painojen mukaan, mikä parantaa huomattavasti tuotannon tehokkuutta ja pakkaustarkkuutta.
Älykkyyden ja automaation kehitysvaihe
1900 -luvun lopusta 2000 -luvun alkuun tietotekniikan, anturitekniikan ja automaattisen ohjaustekniikan jatkuvan edistymisen myötä elektroniset kvantitatiiviset pakkausasteikot kehitettiin nopeasti kohti älykkyyttä ja automaatiota.
Varustettuna edistyneemmillä punnitusantureilla ja korkean nopeuden mikroprosessoreilla, ne voisivat saavuttaa nopeat ja tarkat punnitusmittaukset ja niillä oli toimintoja, kuten automaattinen nolla -pisteen seuranta, automaattinen tale ja automaattinen kalibrointi. Samaan aikaan ne integroitiin automatisoituihin materiaalien kuljetusjärjestelmiin ja pakkausjärjestelmiin muodostaen täydellisen automatisoidun pakkaustuotantolinjan. Joidenkin suurten yritysten tuotantopajoissa elektroniset kvantitatiiviset pakkausasteikot voitaisiin kytkeä saumattomasti ylävirran tuotantolaitteisiin sekä alavirran varastointi- ja logistiikkalaitteisiin, toteuttamalla täysin automatisoidun prosessin materiaalituotannosta pakkauksiin ja varastointiin. Tämä vähensi huomattavasti ihmisen interventiota ja paransi tuotannon tehokkuutta ja tuotteiden laadun vakautta.
